Pojat senkun kasvaa... Eikka on myös alkanut syömään ihan kunnolla. Painoa sillä on jo 950g. Kuusiviikkoiseksi aika loistava paino. Siitä taitaa tulla iso poika. Eliaskin on jo liki 900g, hieman Eikan perässä tullen. Kokoero on silmin havaittavissa. Eikka on isoluinen pörröturkkinen pentu, kun taas Elias lyhyempi turkkinen sirompi pentu. Eliaksen luonne on mitä mainoin. Se kiipeää vieraankin ihmisen syliin pelkäämättä. Eikka ei ole veljeään huonompi, tosin se on hieman rauhallisempi ja varovaisempi. Elias sen sijaan on väliin ylivilkas pieni riiviö.

Hiekkalaatikolle opettelu on sujunut oikein hyvin. Molemmilta tuli vain yksi vahinko, koska emme olleet tajunneet niin pienille laittaa hiekkista. Hiekkiksen lisäämisen jälkeen, ovat molemmat käyneet aina siellä.

Ainoa haittapuoli tuossa hiekkiksen käytössä on hiekan syönti. Sitä varten hiekka on paakkuuntomatonta markettihiekkaa. Ihan kuin Elias luulisi, että aina kun sinne menee, pitää syödä pari hiekanjyvää.

Elias on onnistuneesti syönnyt RC:n pentuvuokaa sekoitettuna maidonvastikkeeseen. Se yrittää lipoa kovasti ja mäiskytys kuuluu kauaksi. Pienen villikon pääkin on aivan ruokamössössä. Nilla katselee tarkkaan ja urahtelee sille, kun se syö. Nilla haluaisi syödä ruokamössön itse, vaikka sillä on aivan samaa vuokaa omassa kupissa.

Eikka sen sijaan ei ole suostunut maistamaan ruokaa. Sormesta tarjottuna se on hieman tutustunut, mutta se ei ilmeisesti tästä ruuasta tykkää.

Pesällä meno on hurjaa. Molemmat hyppivät laitoja vasten ja saavat tassut jo laitojen yläreunaan kiinni. Pesästä poispääsy kuitenkin vaatisi hieman enemmän voimia. Pesä on kohtapuoliin jätettävä kokonaan auki päiväksi, jotka eivät pahasti tipu reunalta alas. Viikonloppuna harjoitellaan ja seurataan osaavatko mennä pesään takaisin nukkumaan. Kylmä lattia on mielestäni vielä sopimaton noin pienelle nukkua.

Kissanpentujen kasvua seuratessa unohtuu kaikki muu. Pentukopan viereltä ei meinaa päästä lähtemään. Aikaa vierähtää kuin huomaamatta puoli tuntia, tunti. Eikka rupeaa suureen ääneen miukumaan, kun huomaa jonkun tulleen huoneeseen. Se yrittää heti kiivetä hihaa pitkin kopasta pois, jos erehdyt silittämään varomattomasti.

Viikonloppuna pennut saivat koppiin oven, josta ne pääsevät tulevaisuudessa poistumaan pesäkopistaan. Täytyihän sitä heti testata. Lattialla oli todella jännää. Armi täti kävi huoneen verkko-ovella katsomassa kummipoikiaan. Elias pelkäsi ja Eikka ihastui. Eikka olisi halunnut tutustua paremmin, mutta Armi sähisi ja murisi sille varmuuden vuoksi. Lattialla oli kylmä ja Eikka tajusikin mennä pesäkoppiin lämmittelemään. Sitä vastoin pieni riiviö Elias pysyi kylmimmässä nurkassa villisti tuolijalkojen kanssa leikkien. Tassut oli käsin koitettaessa aika kylmät, joten Elias kannettiin myös pesälle. Siitähän seurasi aikamoinen protesti .Molemmat rupesivat hyppimään laitoja vasten ja miukuna oli käsittämättömän kova.

Laitoihin lisättiin pienet kiipeämissuojat. Eikka ylettyi jo vanhaan reunaan, kun se oikein ponnisti. Mielestäni kolmen viikon ikäinen pentu ei ole vielä sovelias asustamaan koko huoneessa, saatikka koko kämpässä. Jos vielä yhden viikon pysyisivät pesässään, niin oma lämmöntuottokin olisi jo paremmin kehittynyt.

Painossa Elias on jäännyt 60g Eikkaa jälkeen. Eikka tulee olemaan 1 kk:n vanhana 600g!!! Ja sehän on huomenna... Juhlat suunnitteluun!

Pennut täyttivät aamuyöllä 2 viikkoa. Sen kunniaksi hieman kuvia:

http://www.dropbox.com/gallery/12798072/1/2%20viikkoa?h=6192b8#/

Molemmat mönkijät kävelevät meilkein pystyasennossa. Tosin joka toisella askeleella kaadutaan, mutta se ei haittaa menoa. Kiipeilyharkat kuuluvat myös molempien treeneihin. Pesän seinäpehmusteet on oiva kiipeilyseinä.

Uuden videokameran myötä saadaan ihastella pentuja ja emoa. Tässä pari linkkiä. Ekassa Nilla hoitaa poikia.

http://www.youtube.com/watch?v=7OZ4jaRPAhc

Tässä Nillan isosisko Armi käy katsomassa pesällä.

http://www.youtube.com/watch?v=nD4YEA6cR48

Ruskeatiikeripennut senkun kasvavat. Eikka on onnistuneesti kiertänyt pentupesää melkein pystyssä kävellen. Kävely tuntuu olevan niin uutta ja kivaa, että se ei malta edes syödä. Pienet kaatuilut ei sitä haittaa, vaan se ponnistaa aina uudelleen ja uudelleen. Se myös kehrää onnellisena, kun sitä silittää varovasti. Molemmat katsovat kuka pentupesälle tulee, silmät killittäen. Elias osaa sähistäkin, ainakin sormelle. Eliaksen liikkuminen on vielä aika ryömimistä. Tosin se meinasi kiivetä pentupesästä ulos, vissiin vahingossa. Täytyy korottaa laitaa hieman.

Huonojen uutisten jälkeen on lohduttavaa kertoa jotain hyvää. Ruskeatiikeripojat Elias ja Einar voivat hyvin.Painot lisääntyvät molemmilla yli 10g vuorokaudessa. Kaksi pentua tappelee selvästi enemmän, kuin monipentueet. Melkein parasta olisi, jos molemmilla ruoka-aika olisi eri aikaan. Saisivat syödä rauhassa,eikä toisen tarvitsisi päästä juuri siihen samalle nisälle syömään. Valinnanvaraa näillä kahdella olisi runsaasti, mutta mustasukkaisuus jos näin pienistä voi sanoa, on suurta. Emon huomiosta kilpaillaan koko ajan. Jos emo pesee toista, toinen huutaa suureen ääneen ja änkeää siihen väliin pestäväksi itse.
Jokaisen päivän punnituksen jälkeen tuntee suurta iloa. Painot ovat nousseet jatkuvasti. Kuitenkin jossain mielen sopukoissa kuulee epäilyksen, jos kuitenkin vielä tapahtuu jotain ikävää. Päivä kerrallaan luottamus siihen, että nämä sankarit selviävät nousee.
Alma kissan synnytystä myös jännätään täällä. Pidetään kaikki peukut pystyssä Almalle.

Paljon tapahtunut parissa päivässä ja 4 niin tervettä pentua on historiaa.
Tiistaina kaikki näytti hyvältä ja pentujen painot olivat nousussa.
Keskiviikkona sinitiikeri sai jonkun räkätaudin ja lopetti imemisen, käytiin Catvetissä hakemassa glukoosipistos, antibioottipiikki ja aloitettiin letkuruokinta.
Seuraavana päivänä (torstaina) punatiikerillä sama räkätauti ja taas Catvetista sama kuvio, eli antibioottia ja letkutusta molemmille 4h välein.
Kolmantena päivänä (perjantaina) kahden potilaan paino ei nouse vieläkään ja hain Catvetista glukoosipussin, josta tarkoitus antaa suoraan ihon alle piikillä nestettä, lisäksi letkutusta ja antibioottia.

Takaisin tullessa ~13 aikoihin oli punatiikeri jo menehtynyt..
Sinitiikerin paino sama kuin syntyessään, vaikka on letkuruokittu, nesteytetty ja antibioottikaan ei tunnu tehoavan. Höyryhengitys helpottaa pennun hengitystä hetkellisesti.
Lopulta sinitiikerin voimat loppuivat 1.10.2010 klo: 19.35.
Punatiikeri vietiin Eviraan tutkimuksiin, jos vaikka jotain selviäisi ja tiedosta olisi muille hyötyä.
Sinitiikeri toimitettiin yöllä Mäntsälän Lemmikkilehtoon ja molemmat tulevat sitten aikanaan samassa uurnassa takaisin kotiin.

Nyt pennuista 2 jäljellä ja emo kiertelee ihmeissään etsimässä kadonneita.
Takki kaikilla täysin tyhjä pesän vieressä istumisesta ja parin tunnin torkuista per yö.

 

Nilla sai yöllä 4 hienoa ja tervettä pentua. Tyttö on sinitiikerivalkoinen pieni taistelija. Se puri heti isompaa veljeään päästä, kun ei päässyt ruokailemaan. Yksi pojista on punatiikeri. Aivan ihana pieni viiruhäntä. Kaksi tällä hetkellä suurimpaa poikaa, ovat molemmat ruskeatiikerivalkoisia. Toisella on vain toisen etutassun varpaat valkoiset. Toisella taas otsassa kuvio, sekä takajalat kintereeseen saakka valkoiset.

Nilla ei ole jaksanut oikein kirjoitella, joten perheen "emo" siirtyy puikkoihin... Hirvittävä kauppareissukin tuli tehtyä, kuumeessa ja räkä lentäen. Ei se oikeestaan haitannut, mutta se hiki haittasi. Takki oli selkää myöten märkänä hiestä, ja olin varmaan tosi luotettavan näköinen asiakas hiki naamalla virraten.

Eli siis Tarjoustalossa ja apteekissa käyty. Kummassakaan ei ollut "kroonikkolakanoita". Apteekista olisi saannut tilata 100kpl paketin... Joopa joo.. Mirrix on jostain syystä myös loppu, ollut jo elokuusta. Nyt on hyllyt tyhjät, kun varastot on myyty loppuun.

No ei se mitään, tulipa halpa kauppareissu. Kotimatkalla keksin hyvät krooonikkolakanoiden korvikkeet. Meillä on vanhoja muovitettuja froteealusia, saunaan lähinnä tarkoitettuja. Ne piti hävittää, mutta nyt niille tulikin vielä uusiokäyttöä. Pesukoneeseen vaan ja kas Nillalle juuri sopivat synnytysalustat käyttöön. Ne on ihanan hempeen värisiäkin.

Eilen kävi Kala-auto taas myymässä umpipakastettuja tuotteitaan. Ostin kokeeksi 2,5 kg lohta. Palat on juuri sopivan kokoisia yhden ihmisen annokseksi. Lähinnä ajattelin syöttää kalat kissoille. Vanhalle paappakissalle maistui, mutta nuoret neidit ei juuri koskeneet annoksiinsa. Nilla söi pari sokeripalan kokoista palaa, Armi ei suostunut maistamaan. Nyt on sitten paappakissan masu sekaisin. Prkl. Pitikin antaa raakana nuo annokset lohta. Rudolf, eli siis paappa rakastaa raakaa kalaa. Ensi kerralla keitän/höyrytän kalan, niin ei pitäisi mennä masu sekaisin. Nilla tykkää myös lohesta, mutta näemmä kypsänä.