Pojat senkun kasvaa... Eikka on myös alkanut syömään ihan kunnolla. Painoa sillä on jo 950g. Kuusiviikkoiseksi aika loistava paino. Siitä taitaa tulla iso poika. Eliaskin on jo liki 900g, hieman Eikan perässä tullen. Kokoero on silmin havaittavissa. Eikka on isoluinen pörröturkkinen pentu, kun taas Elias lyhyempi turkkinen sirompi pentu. Eliaksen luonne on mitä mainoin. Se kiipeää vieraankin ihmisen syliin pelkäämättä. Eikka ei ole veljeään huonompi, tosin se on hieman rauhallisempi ja varovaisempi. Elias sen sijaan on väliin ylivilkas pieni riiviö.

Hiekkalaatikolle opettelu on sujunut oikein hyvin. Molemmilta tuli vain yksi vahinko, koska emme olleet tajunneet niin pienille laittaa hiekkista. Hiekkiksen lisäämisen jälkeen, ovat molemmat käyneet aina siellä.

Ainoa haittapuoli tuossa hiekkiksen käytössä on hiekan syönti. Sitä varten hiekka on paakkuuntomatonta markettihiekkaa. Ihan kuin Elias luulisi, että aina kun sinne menee, pitää syödä pari hiekanjyvää.

Elias on onnistuneesti syönnyt RC:n pentuvuokaa sekoitettuna maidonvastikkeeseen. Se yrittää lipoa kovasti ja mäiskytys kuuluu kauaksi. Pienen villikon pääkin on aivan ruokamössössä. Nilla katselee tarkkaan ja urahtelee sille, kun se syö. Nilla haluaisi syödä ruokamössön itse, vaikka sillä on aivan samaa vuokaa omassa kupissa.

Eikka sen sijaan ei ole suostunut maistamaan ruokaa. Sormesta tarjottuna se on hieman tutustunut, mutta se ei ilmeisesti tästä ruuasta tykkää.

Pesällä meno on hurjaa. Molemmat hyppivät laitoja vasten ja saavat tassut jo laitojen yläreunaan kiinni. Pesästä poispääsy kuitenkin vaatisi hieman enemmän voimia. Pesä on kohtapuoliin jätettävä kokonaan auki päiväksi, jotka eivät pahasti tipu reunalta alas. Viikonloppuna harjoitellaan ja seurataan osaavatko mennä pesään takaisin nukkumaan. Kylmä lattia on mielestäni vielä sopimaton noin pienelle nukkua.

Kissanpentujen kasvua seuratessa unohtuu kaikki muu. Pentukopan viereltä ei meinaa päästä lähtemään. Aikaa vierähtää kuin huomaamatta puoli tuntia, tunti. Eikka rupeaa suureen ääneen miukumaan, kun huomaa jonkun tulleen huoneeseen. Se yrittää heti kiivetä hihaa pitkin kopasta pois, jos erehdyt silittämään varomattomasti.

Viikonloppuna pennut saivat koppiin oven, josta ne pääsevät tulevaisuudessa poistumaan pesäkopistaan. Täytyihän sitä heti testata. Lattialla oli todella jännää. Armi täti kävi huoneen verkko-ovella katsomassa kummipoikiaan. Elias pelkäsi ja Eikka ihastui. Eikka olisi halunnut tutustua paremmin, mutta Armi sähisi ja murisi sille varmuuden vuoksi. Lattialla oli kylmä ja Eikka tajusikin mennä pesäkoppiin lämmittelemään. Sitä vastoin pieni riiviö Elias pysyi kylmimmässä nurkassa villisti tuolijalkojen kanssa leikkien. Tassut oli käsin koitettaessa aika kylmät, joten Elias kannettiin myös pesälle. Siitähän seurasi aikamoinen protesti .Molemmat rupesivat hyppimään laitoja vasten ja miukuna oli käsittämättömän kova.

Laitoihin lisättiin pienet kiipeämissuojat. Eikka ylettyi jo vanhaan reunaan, kun se oikein ponnisti. Mielestäni kolmen viikon ikäinen pentu ei ole vielä sovelias asustamaan koko huoneessa, saatikka koko kämpässä. Jos vielä yhden viikon pysyisivät pesässään, niin oma lämmöntuottokin olisi jo paremmin kehittynyt.

Painossa Elias on jäännyt 60g Eikkaa jälkeen. Eikka tulee olemaan 1 kk:n vanhana 600g!!! Ja sehän on huomenna... Juhlat suunnitteluun!

Pennut täyttivät aamuyöllä 2 viikkoa. Sen kunniaksi hieman kuvia:

http://www.dropbox.com/gallery/12798072/1/2%20viikkoa?h=6192b8#/

 

Molemmat mönkijät kävelevät meilkein pystyasennossa. Tosin joka toisella askeleella kaadutaan, mutta se ei haittaa menoa. Kiipeilyharkat kuuluvat myös molempien treeneihin. Pesän seinäpehmusteet on oiva kiipeilyseinä.

Uuden videokameran myötä saadaan ihastella pentuja ja emoa. Tässä pari linkkiä. Ekassa Nilla hoitaa poikia.

http://www.youtube.com/watch?v=7OZ4jaRPAhc

Tässä Nillan isosisko Armi käy katsomassa pesällä.

http://www.youtube.com/watch?v=nD4YEA6cR48