Kissanpentujen kasvua seuratessa unohtuu kaikki muu. Pentukopan viereltä ei meinaa päästä lähtemään. Aikaa vierähtää kuin huomaamatta puoli tuntia, tunti. Eikka rupeaa suureen ääneen miukumaan, kun huomaa jonkun tulleen huoneeseen. Se yrittää heti kiivetä hihaa pitkin kopasta pois, jos erehdyt silittämään varomattomasti.

Viikonloppuna pennut saivat koppiin oven, josta ne pääsevät tulevaisuudessa poistumaan pesäkopistaan. Täytyihän sitä heti testata. Lattialla oli todella jännää. Armi täti kävi huoneen verkko-ovella katsomassa kummipoikiaan. Elias pelkäsi ja Eikka ihastui. Eikka olisi halunnut tutustua paremmin, mutta Armi sähisi ja murisi sille varmuuden vuoksi. Lattialla oli kylmä ja Eikka tajusikin mennä pesäkoppiin lämmittelemään. Sitä vastoin pieni riiviö Elias pysyi kylmimmässä nurkassa villisti tuolijalkojen kanssa leikkien. Tassut oli käsin koitettaessa aika kylmät, joten Elias kannettiin myös pesälle. Siitähän seurasi aikamoinen protesti .Molemmat rupesivat hyppimään laitoja vasten ja miukuna oli käsittämättömän kova.

Laitoihin lisättiin pienet kiipeämissuojat. Eikka ylettyi jo vanhaan reunaan, kun se oikein ponnisti. Mielestäni kolmen viikon ikäinen pentu ei ole vielä sovelias asustamaan koko huoneessa, saatikka koko kämpässä. Jos vielä yhden viikon pysyisivät pesässään, niin oma lämmöntuottokin olisi jo paremmin kehittynyt.

Painossa Elias on jäännyt 60g Eikkaa jälkeen. Eikka tulee olemaan 1 kk:n vanhana 600g!!! Ja sehän on huomenna... Juhlat suunnitteluun!